Kaikkien kielten oppikirjojen tekstejä voidaan lukea samoilla keinoilla. Kielten oppikirjat laaditaan niin, että myöhemmin tulevissa oppikirjan luvuissa hyödynnetään  edellisten lukujen sanastoa ja kielioppia. Siksi kielen opiskelussa on tärkeää, että opiskellaan oppikirjan luvut järjestyksessä. Jos oppilas on ollut poissa, hänen pitää opiskella itsenäisesti ne asiat, jotka on opiskeltu poissaolon aikana. Opettajalta voi pyytää apua. Lukuteksti on tarkoitettu ääneen luettavaksi. Lukuteksti voi olla myös vuoropuhelu eli dialogi ihmisten välillä. Usein vuoropuhelut liittyvät tilanteisiin. Kun teksti luetaan ääneen, saadaan malli ääntämisestä. Ääneen lukeminen myös auttaa muistamaan sanoja, ilmaisuja ja rakenteita. Tekstiin liittyvä kuva auttaa ymmärtämään tilannetta. Lukuteksti ja vuoropuhelu toimivat myös malleina omalle kirjoittamiselle ja puhumiselle.

Lukutekstin avulla opetellaan

• yleistä sanastoa (live, definitely)
• tilanteeseen tai aihepiiriin  liittyvää sanastoa (playground, pond )
• idiomeja eli sanontoja   (have fun)
• kielioppia (I haven’t)
• rakenteita (there are kids playing)
• tekstin pääasioiden ymmärtämistä niin, että joka sanan merkitystä ei tarvitse tietää.

Lukuteksteihin liittyy harjoituksia. Harjoitukset koskevat opittavia sanoja, rakenteita ja kielioppia. Kirjoitustehtävissä ja puhumistehtävissä mallina voi aina käyttää kirjan tekstejä. Kieltä (sanastoa ja rakenteita sekä kielioppia) opitaan parhaiten toistamalla, kertaamalla ja käyttämällä uusissa yhteyksissä mahdollisimman paljon sekä kirjoittaen että puhuen.